Ravihevoset

 

Hevoskilpailut ovat olleet merkittävä harrastusmuoto jo vuosisatoja. Kilpailuja on käyty niin ratsastettujen kuin ajettujenkin eläinten nopeudesta, ilman ihmisiä ja ihmisten kanssa. Tämän päivän raviurheilu on saanut alkunsa Yhdysvalloissa jo kaukana 1700-luvulla ja maassa laukka- sekä raviurheilu ovat tänäkin päivänä hyvin suosittuja hevosurheilulajeja.

Aluksi ravikisoja käytiin luonnonniityillä, mutta niiltä siirryttiin pikkuhiljaa hiekkaradoille kilpailemaan. Suomessa ravikilpailuja on järjestetty jo 1800-luvulta lähtien ja aluksi ravirata tehtiin talvisin järven jäälle, se oli niin kutsuttu jäärata. Paljon kilpailtiin myös hevosten nopeudesta aivan perinteisillä kirkkomatkoilla, haluttiin nähdä, minkä talon eläin on sen kylän vikkelin.

Suomessa perinteisesti on käytetty suomenhevosta niin maatilatöihin kuin myöhemmin ravihevosenakin ja niitä huomattavasti nopeammat lämminveriravurit saatiin maahan vasta 1900-luvun puolivälin tienoilla, jolloin lämminveriraviurheilu sitten täällä sai alkunsa. Lämminverihevonen on suomenhevosta rakenteeltaan paljon sirompi, pitkäjalkaisempi ja nopeampi, se taipuu paremmin ja on luonteeltaan tulisempi. Niinpä nämä rodut kisaavatkin omissa luokissaan, lämminveriset omassaan ja suomenhevoset omassa luokassaan.

talviset ravit

Lämminveriset ravihevoset

Lämminveriset ravihevoset, joita kutsutaan myös lv-ravureiksi tai lämppäreiksi, voivat olla roduiltaan amerikanravureita, orloveja, venäjänravureita tai Ranskan lämminverisiä. Nämä rodut on jalostettu niin, että eläimestä on saatu mahdollisimman nopea ja kestävä juoksija. Kyseisiä rotuja voidaan myös risteyttää keskenään.

Joskus lämminverisiä ravihevosia käytetään myös ratsastushevosina tai valjakkoajossa erityisesti, mikäli ne eivät ole pärjänneet ravihevosina. Se ei rakenteesta sovellu esimerkiksi vaativan tason koulu- tai esteratsastukseen, mutta on yleensä harrastehevosena varma ja mukava. Ravihevonen voi myös kärsiä jalkavaivoista ratsuksi siirryttyään, sillä sen lihaksisto ei ole kehittynyt tukemaan tällaista toimintaa. Voi olla myös vaikea opettaa entinen ravuri laukkaamaan, se kun on aiemmin ollut sille ei-toivottua toimintaa.

Lämminveriravurit voivat olla siis joko puhtaita täysverisiä ravihevosia tai sitten ne voivat olla risteytettyjä hevosia. Lämminveristen ravureiden kantakirjarekisteriin merkitään sellaiset eläimet, jotka sopivat jalostukseen ja ovat rakenteeltaan, luonteeltaan, suorituksiltaan ja suvultaan siihen sopivia. Lämminverihevosen on oltava ryhdikäs ja sopusuhtainen rakenteeltaan, luonteeltaan sopuisa ja mukautuva mutta kilpailuissa kovapäinen ja periksi antamaton.

Ravihevosen hankkiminen

Miksi ihminen sitten haluaa hankkia ravihevosen? Monelle jo pelkkä jännittäminen siinä kiihkeässä ravitunnelmassa sekä tietysti se, että voi jännittää oman hevosensa puolesta ja valmistautua kilpailuihin yhdessä, on syynä sille, että hankitaan oma ravihevonen. Se on monelle lapsuuden ajoista saakka haaveena ollut lemmikki. Kun siihen sitten voi yhdistää jännittävän raviurheilun, ollaan yhden unelman äärellä.

Kun omistaa ravihevosen, pääsee elämään joka päivä sen myötä raviurheilun iloja ja suruja. Läheskään aina ei kilpailuista voittoja heltiä eivätkä voitotkaan takaa sitä, että hevonen tienaisi omistajalleen suuria summia rahaa. Niissä rahakkaissa lähdöissä juoksevat harvat ja valitut yksilöt, kun taas muut napsivat sitten pienempiä voittoja pienemmistä lähdöistä. Mutta tämä ei silti vie pois sitä kilpailujen jännitystä, kun saa seurata siellä raviradan laidalla sen oman hevosen juoksua ja oman valmennuksensa hedelmään. Menestyminen on aina kovan työn, ahkeran puurtamisen ja ajan takana, mitään ei saa tässä harrastuksessa helposti ja sormiaan napsauttamalla. Ravihevosiin saa myös uppoamaan rahaa, sillä niin kilpailu, treenaus kuin niissä tarvittavat tarvikkeetkin voivat maksaa sievoisia summia.

Ravihevosesta pidetään tarkkaan huolta

Ravihevonen on myös perheenjäsen, jonka hyvinvointiin on omistajan aina panostettava. Tämä panostus on hevosen raviurheilussa menestymisen edellytys. Raviurheilua myös tarkkaillaan hyvin tarkasti, eläinlääkärit pitävät hevosia tarkkaan silmällä sekä ennen kilpailuja, että niiden aikana sekä niiden jälkeen. Hevosen hyvinvointi varmistetaan aina ja se on aina ensimmäisellä sijalla.

Kisoissa ravihevosten vointia ja hyvinvointia tarkkaillaan eri tavoin. Eläinlääkäri on aina kilpailuissa paikalla ja toimii eläinsuojeluvalvojana. Hänen tehtävänään on tarkkailla niin hevosten kuntoa kuin varusteita, hevosten käsittelyä kuin yleisiä kilpailuolosuhteitakin. Kiellettyjä varusteita käyttävät saavat rangaistuksen ja samoin hevosten huono kohtelu. Myös hevoskuljetuksia ja niihin käytettyjä ajoneuvoja tarkkaillaan.

 

Ravihevosia koskevat tarkat säädökset

Ravihevonen tarvitsee lukuisan määrän erilaisia varusteita, joiden on kaikkien oltava hyvässä kunnossa ja asianmukaisia. Niitä on myös huollettava ja korjattava jo ennen kuin ongelmia ilmenee ja tarkkailtava niitä säännöllisesti kulumien ja ruostumisen varalta. Niiden on myös aina oltava juuri kyseiselle hevoselle sopivia ja asennettu oikein sekä oikeaan mittaan eikä niihin saa itse tehdä mitään muutoksia. Tärkeää on myös varmistaa, että onnettomuustilanteessa varusteet ovat nopea ja helppo avata.

Varusteita käytetään suojaamaan esimerkiksi hevosen jalkoja polkemisilta ja kolhuilta ja myöskin tasapainottamaan sen juoksua sekä tekemään ohjaamisesta ohjastajalle helpompaa. Pakollisiakin varusteita ravikilpailuissa on, sillä kaikilla ravihevosilla on kilpailuissa käytettävä kuolaimia. Ne eivät saa aiheuttaa kipua hevosen suuhun ja niiden tulee olla symmetriset. Mikäli ne on valmistettu esimerkiksi kumista tai nahasta, tulee sisällä olla vahvike. Kuolainten on myös oltava sopivan kokoiset eläimelle, ne eivät saa puristaa suupieliä eivätkä saa tulla liikaa ulos ohjaksista vedettäessä.

Ohjakset on aina kiinnitettävä kuolainrenkaaseen soljella. Pikalukkoja ei saa käyttää eikä ohjaksiin saa kiinnittää mitään lisävarusteita. Kaikissa kärrylähdöissä ohjaslenkit ovat pakolliset ja ohjasten on oltava tarpeeksi pitkät.