Erilaiset hevoskilpailut

Hevosilla on kilpailtu jo aina antiikin Rooman ajoista, jolloin erilaiset valjakkokilpailut olivat erittäin suosittuja. Ihmiset ovat aina kilpailleet hevosten nopeudesta, niin kauan kuin hevonen on ollut kesytettynä. Näin ollen vuosien varrella on luonnollisesti kehittynyt erilaisia urheilumuotoja, joissa kisaillaan monimuotoisesti yhä tänäkin päivänä. Hevoslajit ovat näyttäviä ja takaavat, että yleisö saa täydellistä viihdettä seuraamalla mitä uskomattomampia esityksiä.

Harrastus- ja kilpailutoiminnan lisäksi hevosurheilusta on myös tullut tärkeä työllistäjä, joka on markkinana erittäin suuri. Nykyään kilpaillaan monenlaisissa lajeissa ja hevosten kasvatuksesta, hoitamisesta sekä valmennuksesta kilpailuihin on tullutkin merkittävä taloudellinen toimiala, jossa liikkuu miljoonien bisnes. Suomessa on monia alan ammattilaisia, jotka valmentavat ja pyrkivät auttamaan hevosia alan huipulle. Esittelemme seuraavassa listassa erilaisia lajeja, joihin törmätään niin kansallisella kuin kansainvälisellä tasolla.

Monet lajimuodot mittaavat hevosen taitoja

Osa lajeista vaatii ratsastajalta enemmän taitoa kuin toiset. Esteratsastus on yksi vanhimmista kilpalajeista, siinä ratsukon täytyy ylittää määrätyt esteet määrätyssä järjestyksessä, mahdollisimman nopeasti ja vähin virhepistein. Kisassa mitataan, kuinka hyvin ratsukko pelaa yhteen ja kuinka hyvin hevonen tottelee. Yleensä esteitä on radalla kahdeksasta kahteenkymmeneen ja rata suunnitellaan jokaiseen kilpailuun erikseen. Esteiden korkeus ja tyyli vaihtelevat luokittain niin, että se on aina suunniteltu kyseisen tason ja kokoluokan ratsukoille. Estekisoja käydään niin sisä- kuin ulkokentilläkin.

Kenttäratsastuksessa ratsukko suorittaa vuoroittain sekä koulu- että este- ja maastoratsastusosiot. Yleensä kaksi näistä suoritetaan saman päivän aikana ja kolmas toisena päivänä. Tämä on lajeista ehkä vaativin ja sitä usein kutsutaankin ratsastuksen huippulajiksi. Tämä kenttäratsastus vaatii hevoselta ja ratsastajalta kestävyyttä, luottavuutta sekä täydellistä yhteistyötä, jottei siinä käy haavereita.

Kouluratsastuksessa suoritetaan tasaisella kentällä määrätyt kuviot ja liikesarjat mahdollisimman hyvin ja täsmällisesti niin, ettei katsoja pysty juurikaan erottamaan ratsastajan liikkeitä ja käskyjä hevosen selässä. Kouluratsastuksessa pyritään saamaan hevonen hallintaan hienovaraisesti ja täsmällisesti sekä saada hevonen liikkumaan voimakkaasti, symmetrisesti ja notkeasti. Kouluratsastus on yksi olympialajeista ja monen muun ratsastuslajin perusta.

Ratsastajalla on monissa lajeissa aktiivinen rooli

Toiset lajit keskittyvät pitkälti ratsastajan taitojen mittaamiseen ja vaativat täydellistä keskittymistä omaan suoritukseen. Lännenratsastus on Amerikassa kehittynyt ratsastustapa, jossa nykyään myös kilpaillaan. Tämän ratsastustyylin lähtökohtana on ollut cowboyn tarpeet eli hevosta on ohjattava yhdellä kädellä, sillä toinen tarvitaan lasson käyttämiseen. Tämä työskentelytapa on edelleen täysin arkipäivää monella karjatilalla ja joissain kilpailuissa käytetään myös esimerkiksi nuoria lehmiä mukana ja niiden kanssa ratsukko osoittaa oikeita karjankäsittelytaitojaan.

Lännenratsastaja

Vikellys puolestaan on kuin jumppaa tai akrobatiaa liikkuvan hevosen selässä. Hevonen laukkaa ympyrää ja ympyrän keskellä oleva, hevosta liinassa juoksuttava henkilö pitää sen liikkeessä apujen avulla. Ratsastajat eli vikeltäjät hyppäävät vauhdissa hevosen selkään ja suorittavat siellä erilaisia akrobatialiikkeitä. Hevosella ei ole satulaa, vaan erityinen vikellysvyö, joka helpottaa ratsastajien liikkeitä.

Matkaratsastuksessa kilpaillaan ratsukoiden kestävyydessä ja tietysti myös nopeudessa pitkillä matkoilla. Virallisena ratsastuslajina se on ollut vuodesta 1983 ja siitä pitäen on kilpailtu maailmanmestaruuksista. Näissä kilpailuissa ratsastetaan erityyppisissä maastoissa jopa 160 kilometriä ja matkaan voi mennä yli 12 tuntia. Koska matka on pitkä sekä matkan että ajan puolesta, monesti ratsastajat kävelevät itse osan matkaa, jotta hevonen saa myös levätä silloin tällöin. Yleensä matkalle on annettu ihanneaika, jota ei saisi ylittää, muttei myöskään alittaa, näin varmistetaan hevosen hyvinvointi kilpailun aikana. Maaliin pääsy ei vielä ratkaise mitään, sillä sen jälkeen hevosen täytyy vielä läpäistä eläinlääkärin tarkastus, jossa mitataan muun muassa hevosen pulssi. Mikäli se ei palaudu tarpeeksi nopeasti, on ratsukko hylätty kilpailusta.

Monissa lajeissa on useampia hevosia kentällä samaan aikaan

Valjakkoajossa kilpaillaan ajamalla yhden tai useamman hevosen muodostamalla valjakolla. Kilpailu pitää sisällään erilaisia osuuksia, kuten koulu-, kestävyys ja tarkkuusosuuksia. Hevoset vetävät vaunuja, joissa kuski ohjaa niitä ohjien, piiskan ja äänen avulla. Valjakko koostuu hevosista tai hevosesta, kuskista, vaunuista, valjaista ja avustajasta eli groomista, jonka läsnäolo on pakollinen kilpailuissa. Hänen tehtävänään on tasapainottaa vaunuja kaarteissa niin, etteivät ne kaadu, mutta hän ei saa koskea ohjiin tai jarruun tai hevosiin. Kilpailuissa hevoset ja kuskit sekä vaunut muokataan vanhan mallin mukaan niin, että kaikki näyttää kuin suoraan 1800-luvulta tulleena. Vaunuissa on esimerkiksi ajolyhdyt kiinni tarkkuuskokeenaikana ja vaunut ovat usein entisöityjä kiesejä, ei uusia menopelejä.

Englannissa erittäin suosittu poolo on joukkueurheilua, jossa kahden eri joukkueen kilpailijat yrittävät hevosen selässä istuen lyödä pallon mailalla maaliin. Pooloa voidaan pelata ulkona nurmella tai hiekkakentällä tai sitten sisäkentällä. Joukkueeseen kuuluu yleensä neljä pelaajaa ja jokaisella yksi hevonen. Yleensä jokaisella pelaajalla on kuitenkin myös useita vaihtohevosia, joista voi tarvittaessa olla apua.